Uutta virtaa yrittäjyyskasvatukseen!

Lukuvuoden viimeinen viikko, koulua jäljellä kolme päivää ja oli aika pitää palautekeskustelu ja summata mitä KA1 -hanke "Uutta virtaa yrittäjyyskasvatukseen" meille lukuvuonna 2016-2017 antoi. Lähtökohta hankkeelle oli saada uusia ideoita Hämeenlinnan lyseon lukion Luovan yrittäjyyden linjan opetussuunnitelmaan, rakentaa kansainvälisiä verkostoja, joista paitsi yksittäiset opettajat myös lukiomme opiskelijat pystyisivät hyötymään. Yhtenä tavoitteena luonnollisesti oli myös opettajien täydennyskouluttautuminen.

Hanke toteutettiin kolmen opettajaparin viikon mittaisina kursseina. Kurssivalinnassa rohkaistiin lähtemään kurssille, jossa mentäisiin oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja mihin sitten päädyttiin: Firenzeen kurssille "A Satisfactory School Experience: Strategies and Skills for Teachers", katsomaan Barcelonaa uusin silmin kurssilla "Experimental Barcelona: Experiental Travel for Edeucation, Creative Tourism and Wellbeing" sekä Ljubljanaan oppimaan ajattelun taitoja kurssille "Teaching Creativity in Schools: inspired by Edward de Bono".

Pizzanmussuttelun lomasa tehdyn reflektoinnin tuloksena voidaan sanoa, että kaikki hankkeelle asettamamme tavoitteet täyttyivät. Kursseilla opittuja asioita otettiin käyttöön jo lukuvuoden aikana erilaisissa yhteyksissä (Barcelonasta tutut maskotit osallistuivat Tiimiseikkailukurssille ja kaikki lukion opettajat pääsivät reflektoimaan päättyvää lukuvuotta ajattelun työkaluilla) ja linjan uuteen opetussuunnitelmaankin muodostui uudenlainen kurssi.

Kaikki kokivat kielitaidon parantuneen, loivat kansainvälisiä kontakteja ja ennen kaikkea löysivät valtavasti uutta virtaa ja innostusta kehittää lukiomme yrittäjysskasvatusta edelleen.

Jokaisesta reissusta ja niiden jokaisesta päivästä löytyy aikaisempi postaus tästä blogista. Lukekaa ja viihtykää - toivottavasti saatte myös pieniä idearippusia, jotka kasvat suuriksi ajatuksiksi ja hyviksi teoiksi. Hämeenlinna vaikenee tässä blogissa ja siirtyy Juhannusjuhlien valmisteluun.

Hands on!

Yksi mielenkiintoisimmasta tutustumiskohteista ulkomailla (työmatkalla) ollessa on koulu. On aina hauska päästä katsomaan itse koulurakennusta, aistimaan tunnelmaa ja keskustelemaan opettajien ja oppilaitten kanssa. Perjantaiaamuna suuntasimme Osnovna Sola Dragomeljin kouluun hieman Ljubljanan ulkopuolelle. Siellä vierailimme kahdella neljännen luokan tunnilla ja tapasimme opettajan, joka pitää molemmille luokille kerran viikossa de Bono -tunnin.

Paitsi opettajan kokemuksia, saimme kysellä oppilailta, mitä mieltä he näistä tunneista ovat. Opettajan kertoman mukaan lapset nauttivat de Bono -tunneista, mutta alussa ongelmana on se, että he ovat tottuneet saamaan asiat valmiiksi pureskeltuina – aika tutulta kuulostaa :) Ajattelu oli aluksi vaikeaa, mutta lapset ovat saaneet lisää itseluottamusta.

 

Lapset itse olivat sitä mieltä, että he ovat oppineet käyttämään työkaluja esimerkiksi tavoitteita asettaessaan ja myös fokusoimaan tekemistään ja ajatteluaan. He olivat myös sitä mieltä, että näiden taitojen oppimisesta tulee olemaan heille hyötyä aikuisena, mikä tekee elämästä helpompaa. Lisäksi työkalujen käyttö auttaa heitä ajattelemaan nopeammin. Kaiken kaikkiaan lapset tuntuivat pitävän näitä tunteja todella mukavina ja antoisina.

Kouluvierailun jälkeen kurssin viimeiset tunnit käytettiin vielä yhden työkalun oppimiseen: Concequences and Sequenses (C&S). Käsillä olevaa asiaa lähdettiin tutkimaan lyhyen (0-1 v), pidemmän (1-5 v), keskipitkän (5-25v) ja pitkän (yli 25 v) aikavälin vaikutuksista käsin. Jos siis nyt päätettäisiin, että 12 vuotiaat saavat halutessaan lopettaa koulun ja mennä töihin, mietittäisiin millaisia vaikutuksia tällä milläkin aikavälillä olisi. Asiaa tarkasteltaisiin eri näkökulmista kuten oppilaan, koulun sekä yhteiskunnan ja ensin myönteisestä ja sitten kielteisestä näkökulmasta (C&S, OPV ja PMI).

Ennen todistusten jakoa upea kouluttajamme Nastja Muleva antoi meille pähkinänkuoressa vinkkejä työkalujen käyttöönottoon. Tärkeintä on ryhtyä hommiin ”hands on”. Nastja painotti useaan otteeseen kurssin aikana, että ajattelu on taito, joka on opittavissa aivan niin kuin mikä muukin taito tahansa. Tällä taidolla ei ole mitään tekemistä ihmisen älykkyysosamäärän kanssa ja se kehittyy harjoittelun myötä.

Aikamoisen työkalupakin saimme mukaamme. Kouluttaja oli erinomainen, kurssilaisten ryhmähenki kantoi yli epätoivon hetkien ja uusia ystävyyssuhteita luotiin. Tästä on hyvä jatkaa omienkin ajattelutaitojen kehittämistä. Slovenia kiittää ja kuittaa ja lentää illaksi kotiin.

500 steps....and more!

Keskiviikkoiltapäivä ja ilta oli varattu matkailulle. Pilvien painuessa alemmas ja alemmas ja sateen jo lähes tiivistyessä pisaroiksi matkasimme Bled-järvelle ja siitä edelleen Bohinj järvelle ja Savican vesiputoukselle, jonka juurelle nousu vaati melkoista kuntoa. Askelmia oli yli 500. Voi vain kuvitella, kuinka komea Alppimaisema meitä olisi tervehtinyt, jos pilvet olisivat väistyneet.

Koska olemme ajattelutaitojen kurssilla, ei matkaankaan voitu lähteä ilman tehtävää: kouluttajamme Nastja piirsi sekunnissa ilmapallon näköisen kuvion ja tehtäväksi tuli matkan aikana löytää 100 asiaa, joita se kuvasi. Tarkoituksena oli testata ajattelun rajoja - tulos ei ollut aivan toivottu, sillä pääsimme lukuun 47, vaikka aika villejäkin juttuja jo tuli, kuten liiskaantunut hiiri.

Lake Bohinj

Lake Bled ja de Bonon positiivinen tervehdys

Päivä päättyi yhteiseen illalliseen ravintolassa Ljubljanan ulkopuolella. Kotimatkalla bussissa oli aika hiljaista, kun kello kävi jo kahtatoista ja meillä aikuisilla oli jo nukkumaanmenoaika ohi.

Torstain opiskelu jatkui siitä, mihin keskiviikkona jäätiin eli kirjainyhdistelmään APC = alternatives, possibilities and choices. Meille opettajille on tyypillistä tietää oikea ja väärä vastaus, mutta nyt kaikki ideat olivat oikeita ja niitä pyydettiin vain lisää. What else? And more? Oli helppo huomata, että löytäminen vaatii työtä. Menetelmä sopii myös syiden löytämiseen: miksi tytöt valitsevat harvoin teknillisen koulun: give me explanations! Kun pystyt keksimään riittävästi selityksiä, löytyvät myös ratkaisut.

Ideoimisessa ajatukset lähtevät usein kiertämään samaa kehää. Ota siihen avuksi sattuma (random input). Meille annettiin haasteeksi miettiä, miten kertoisit kurssista ensi viikoilla kollegoillesi. Yksinkertaista, mutta entä jos kertomus pitääkin rakentaa sattuman kautta valitun kuvan avulla? Avainsana 'tulitikku' oli alkupiste, jonka avulla oppimamme tuli kertoa. Melkoisia tarinoita syntyi, odottakaa vaan kollegat, täällä ollaan aivan liekeissä :)

Sattumalla voit luoda uusia ideoita, kun olet kokonaan uudessa tilanteessa, ja tarvitset alkupisteen tai ajattelu kiertää samaa vanhaa kehää tai kun idean pitää syntyä hetkessä. Eikä näitä tilanteita tarvitse omasta työstään kovin kauaa miettiä.

FIP = First Important Priorities oli päivän viimeinen metodi. Käytännössä se tarkoittaa, että nyt on tärkeintä mennä syömään!

Punnitse ja säästä!

Punnitse ajattelusi, kun suunnittelet mitä tahansa. Mieti, unohditko jotain. Tarkista, jäikö jotain pois. Onko asioita, jotka ovat niin itsestäänselvää, ettet ota niitä huomioon suunnitelmissa?

Näistä kysymyksistä syntyy CAF-työkalu, consider all factors!

Työstämme kahden puolalaisen ja yhden turkkilaisen opettajan kanssa projektia, jonka tavoitteen on vähentää opiskelijoiden stressiä. Aamupalapöydässä juteltiin kahden kesken, ettei tästä kyllä mitään tule, kun on niin vaikea aihe... Kun projektia jatkettiin CAF-metodilla, olikin työskentely kerrassaan erilaista. Kuinka voikaan uusi tapa ajatella nostaa niin monta uutta ideaa! Hienointa oli ilman muuta, kun samaan lausetta kirjoitettiin kolmen eri kansallisuutta olevan ihmisen voimin. Puhuimme samaa kieltä, monessa suhteessa. We're so excited :)

Ja säästä - aikaasi ja rahojasi. Kun punnitset kaikki tekijät, et maksa virheistä!

Päivän toinen työkalu oli OPV - other people's view. Vanha viisaus on, että kun perhonen heilauttaa siipeään, se synnyttää myrskyn. Aivan näin syväluotaavaa vaikutusta ei projektimme tarvinnut, vaikka saimmekin kolmannen posterin täyteen opiskelijoiden, opettajien, ohjaajien ja perheiden ajatuksia, kun astuimme ajattelemaan asioita toisen ihmisen roolissa.

Koska kurssin yhtenä tavoitteena on verkostoitua muiden eurooppalaisten opettajien kanssa on koulutuksenjärjestäjämme Skulpina Primera järjestänyt meille myös yhteistä vapaa-ajan ohjelmaa. Eilen illalla pääsimme tutsumaan Ljubljanaan erilaisten tehtävien tiimoilta.
 

Tehtävistä suoriutuminen edellytti rohkeaa kontaktin ottamista paikallisiin, sillä jouduimme mm. opettelemaan miten sanoa sloveniaksi "Slovenia on maailman kaunein maa!" sekä selvittämään mitä erikoista on paikallisessa makkarassa. Tässä verkkoon jäänyt naishenkilö oli varmaankin opettaja ammatiltaan, niin innostuneesti hän alkoi selittää meille slovenian kielen kieliopin saloja. kaiken kaikkiaan paikalliset ihmiset ovat äärimmäisen sydämellisiä ja heillä on erinomainen englannin kielen taito.

Päivän päätteksi pääsimme vielä herkkupöytien ääreen maistelemaan monenlaisia slovenialaisia herkkuja. Päivä oli pitkä, mutta antoisa ja jos se jotain säästi, niin ei ainakaan jalkoja.

Luulitko osaavasi ajatella?

Hämeenlinnan lyseon lukion opettajien seikkailut maailmalla jatkuvat. Tämän viikon sankarittaret ovat Anne-Mari ja Pieta, jotka osallistuvat "Teaching creativity in schools, inspired by Edward de Bono" -kurssille Ljubljanassa Sloveniassa.

Kurssi alkoi täydellä teholla, ajateltavaa riitti koko päiväksi, varsinkin, kun piti alkuun tottua englanniksi työskentelyyn. Kurssilla on 14 osallistujaa seitsemästä eri maasta, joten jään murtaminen oli paikallaan (saatiin selvästi pari hyvää ideaa työskentelyn aloittamiseen). Jokainen organisaatio sai tehtäväkseen esitellä itsensä ja koulunsa posterin avulla. Hieno tuli!

Kurssin aiheena on luovuuden ja ajattelun opettaminen koulussa Edward de Bonon oppeja noudatellen. Sloveniassa opettajat ovat Euroopan koulutetuimpia ajattelun opettamiseen. Vaikka koulussamme käytetään paljon ideariihiä ja luovuutta, saimme jo ensimmäisenä päivänä oppia uusia lähestymistapoja ajatteluun.

Esimerkiksi väite, että teini-ikäisen pitäisi maksaa euro jokaisesta tunnista, jonka hän katsoo televisiota tai käyttää tietokonetta kotona: Kerää ympärillesi ryhmä, jossa jokainen yksinään kirjaa 7 positiivista ajatusta väitteestä. Kerätkää ne yhteen. Aikaa 3 + 3 minuuttia.
Kirjatkaa sitten 7 negatiivista asiaa samasta aiheesta. Kerätkää ne yhteen. Taas 3 + 3 minuuttia.
Mitä mielenkiintoista tästä nousee ja mihin ajatus voisi johtaa? Mieti ensin yksin, sitten porukalla.

Mikä oli esimerkin tavoite, maali? Kun yhdessä mietitään samanaikaisesti asioita samasta näkökulmasta (joko positiivisesta tai negatiivisesta), ei voi syntyä vastakkainasettelua :)

Iltapäivän päätteeksi ryhdyimme vielä miettimään omaa "projektia". Ensin keräsimme sanoja aiheista mitä näet ympärilläsi, minkä tekemisestä nautit, missä olemisesta nautit. Sitten ryhmän liideri valitsi jokaisesta ryhmästä yhden sanan, joiden ympärille ryhmä alkoi kehittää "projekti-ideaa". Meidän sanamme olivat people-relaxing-mountains. Loppuviikosta saamme sitten tietää millaisen projekti-idean kanssa täältä tullaan kotiin, kunhan sitä kehitellään tulevina päivinä uusien työkalujen avulla.

Mielenkiinnolla uusiin päiviin! Uskomme, että näitä juttuja tullaan hyödyntämään ainakin 24h-leireillä, opekokouksissa ja tiimijaksossa.

Hasta la vista, Barcelona!

Blend in Barcelona by Gabi.

Perjantain koulutuspäivä alkoi kotitehtävien purkamisella. Aluksi kerroimme kokemuksistamme Adriane’s Thread -kotitehtävästä, jossa pyydettiin paikallista señoraa tai señoritaa kertomaan Barcelonan mielenkiintoisista paikosta, joissa hän itse tykkää käydä. Gabriella ja Ute olivatkin käyneet pitkät ja monivivahteiset keskustelut katalonialaisten kanssa saaden selville mielenkiintoisia detaljeja paikkakunnan omintakeisista kohteista. Myös Lyseon omat gringot olivat hoitaneet kanssakäymisen paikallisen väestön kanssa hieman jäyheämmällä pohjoismaalaisella tyylillä espanjaa ja englantia puhuen (Aki) tai käsillä huitoen (Erno). Jälleen kerran keskustelumme kävi vilkkaana ja karttamerkintöjä tarkasteltiin niin turistien kuin paikallistenkin näkökulmasta uutta oppien.

Elämä on tasapainoilua.

Blend in -kokemusten reflektoinnin jälkeen kurssilaiset kertoivat tarinan siitä, mitä heidän maskottinsa oli reissulla tähän mennessä kokenut. Ernon edellisen illan viiden tunnin viilaus Prezi-sovelluksen parissa ei ollut mennyt hukkaan, sillä kansainvälinen kuulijakunta suorastaan haukkoi henkeään Ernon visuaalista ja lennokasta esitystä seuratessaan. Aki puolestaan sai porukan pysähtymään elämän tasapainoa kuvailevilla filosofisilla tulkinnoillaan.

Iltapäivällä saimme tehtäväksi soveltaa viikon aikana opittuja asioita jonkin käytännön kurssin suunnitteluun. Tiimiseikkailukurssi saikin tuoretta sisältöä ja kansainvälistä otetta tämän yhteistyön tuotoksena. Mitä kaikkea ideoimmekaan? Tämä selviää yri-kurssilaisille parin viikon kuluttua alkavalla kurssilla.

Aki onnellisena todistus kädessään ja Marta kainalossaan.

Erno tuulettaa saamaansa todistusta Marta kainalossaan.

Koska olimme olleet ahkeria ja tehneet lauantainkin hommat jo sisään, oli jäljellä vielä kurssitodistusten jako ja haikeat jäähyväiset erinomaiselle kurssin ohjaajallemme Marta Mandolinille. Päätöskeskustelussa totesimme kurssin olleen menestys, sillä olimme kaikki oppineet jotain sellaista mitä emme olleet osanneet odottaa. Kurssilaisten kanssa vietetyn myöhäisen lounaan jälkeen Lyseon caballerokset lähtivät väsyneinä, mutta monta kokemusta rikkaampina kirjoittamaan tätä viimeistä blogia kovalla työllä ansaitulla "vapaa-ajallaan".

Ennen nukkumaan menoa kävimme tosin vielä yhdessä Unescon maailmanperintökohteessa, Park Güellessa ihastelemassa modernistista arkkitehtuuria ja maisemia yli kaupungin. Hienoja ovat! Nyt kuitenkin Barcelona vaikenee. Me emme.

Park Güell on vaikuttava kokemus.

Caballeros comentar hasta la vista, Barcelona!

Ummikko vai Maslowin turisti?

Ei nimi koulutuspaikkaa pilaa...

Torstaina heräsimme sateen ropinaan ja ohikulkevien autojen märkien renkaiden tuottamaan lätinään katua vasten. Kostea ja sateinen sää ei kuitenkaan haitannut, sillä tiedossa oli koulutuspäivä sisätiloissa. Cadaver Exqusitionille (vapaasti suomennuttuna nimi tarkoittaa hienostunutta raatoa...) päästyämme aloitimme edellisen päivän harjoituksissa otettujen valokuvien ja kirjoitettujen tarinoiden läpikäymisen kertomalla niistä tuntemuksista, ajatuksista ja kokemuksista, joita olimme kuviimme tallentaneet. Kuvista syntyikin vilkasta keskustelua ja etenkin Ernon syvästi filosofiset pohdinnat Barcelonan katujen löydöistä sekä Akin vertauskuvat Tapaksista vakuuttivat kansainvälisen keskustelijatiimimme.

Want to kick out?

Tämä kuva kertoo paljon Espanjasta ja Kataloniasta.

Iltapäivällä kouluttajamme Marta Mandolini piti teorialuennon yksilön tarpeista ja matkustamisen motiiveista. Nämä seikat vaikuttavat siihen, miksi henkilö kokee tarvetta lähteä lomalle ja millaisen loman hän valitsee. Lähtisitkö sinä mieluummin seikkailulomalle Amazonin tutkimattomaan viidakkoon vai nauttimaan lämmöstä ja auringosta Kanariansaarten hiekkarannoille tai lähtisitkö mieluummin Pariisin kahviloihin tutustumaan paikalliseen elämäntapaan ja ilmapiiriin? Oletko koskaan miettinyt miksi kyseinen lomamatka kiinnostaa juuri sinua?

Näihin turismikin perustuu.

Matkailija lounastaa siellä missä paikallisetkin.

Iltamme kuluivat pikälti kotitehtäviä tehden.

Kotitehtävien teosta päästyämme lähdimme vielä iltalenkille. Lehtori Orimuksen suosituksesta otimme määränpääksi Sagrada Familia -kirkon. Kuten usein elämässä, niin myös tässä tapauksessa matka oli yhtä merkityksellinen kuin perille pääsy. Itse kirkko oli vaikuttava iltavalaistuksessa, vaikka eihän se ollut vielä edes valmis ;-) Matkalla Aki otti myös kontaktia paikalliseen väestöön saaden vinkkejä erilaisista paikoista joissa matkailijan kannattaa vierailla aistiakseen ja kokeakseen aidon Barcelonamaisen elämänmenon ja rytmin. Ukkomiehinä päätimme kuitenkin lähteä nukkumaan ja jätimme osan vinkeistä nuorempien sinkkujen hoidettavaksi...

Sagrada Familia iltavalaistuksessa.

Kello puoli yhdentoista iltatoimet katalonialaisittain.

Perdon, me podria recomendar algunos puntos de interes (que no esten turisticos) en Barcelona?

Psykomaantiede. Maantieteen tunti psykopaatin pitämänä vai maantieteen tunti psykopaateille? Ei, vaan kyseessä on kurssilaisten kolmannen päivän aloittanut teema. Psychogeographic -termillä viitataan metodiin ja harjoitukseen jota käytetään koulutuksessa avartamaan ihmistä näkemään elinympäristöään uudella tavalla. Mahdammeko esimerkiksi itse koskaan tarkkailla mitä Lyseon naapuritalojen katoilla tapahtuu? Tai mitä aarteita oman selkämme takana onkaan? Entä tarkkailetko vai koetko, erotutko vai sulaudutko? Haluatko vertailla vai sopeutua? Pohtimalla näitä kysymyksiä voit löytää uuden ulottuvuuden paitsi ympäristöstäsi niin myös itsestäsi.

Chappy ja Puppy haistelemassa merituulta.

Me asumme täällä.

Teoreettisen pohdiskelun jälkeen hyppäsimme jälleen metroon ja ajoimme sillä Barcelonan sydämeen. Saimme erilaisia tehtäviä joiden avulla laajensimme tietoisuuttamme tavoista joilla ympäristön voi kokea. Turistinähtävyyksien katsomisen sijaan suuntasimme kulkumme pikkukaduille. Etenimme spontaanisti kujalta toiselle kaikki aistit valppaina. Turistikohteen tultua eteemme käännyimme 180 astetta ja katsoimme mitä siinä suunnassa näkyy. Matkaa tehdessä pyrimme löytämään vastakohtia ja mielenkiintoisia yksityiskohtia sekä aistimaan paikan tunnelmaa. Näitä menetelmiä käyttäen saattaa arkipäiväinenkin ympäristö näyttäytyä tavalla joka kenties herättää uusia ajatuksia ja kysymyksiä.

Paikallishallinon parlamentti, josta katsottuna aukion toisella puolella

tulee esiin kansainvälinen, kaikkia eurooppalaisia koskettava ilmiö.

Lounaan jälkeen (jonka Erno tällä kertaa söi samassa paikassa muiden kanssa) lähdimme hakemaan kokemuksia monen (ainakin Oton) mielestä Barcelonan pyhimmästä paikasta, Camp Noulta. Matkaa kaupungin toiselle puolella teimme metrolla, jonka käyttäminen alkoi sujua myös metroneitsyt-Akilta. Perillä koimme maailman kentien parhaimman jalkapalloseuran ideologian ja saavutukset. Nämä kaikki näyttäytyvät vierailijalle Euroopan suurimman jalkapallostadionin syövereissä. Sen sijaan että olisimme turistien lailla tyytyneet pelkästään tähän suureelliseen ja kaupalliseen kokemukseen menimme seuraamaan läheisellä kentällä meneillään olevia nappuloiden jalkapalloharjoituksia. Kuinkahan moni näistä pelaajista saa joskus mennä nappulakengät jalassa Camp Noun nurmelle?

Aki saamassa kokemuksia.

Erno etsimässä identiteettiä.

Nappulat toteuttamassa unelmiaan.

Hola! Ummikoiden toinen päivä Barcelonassa

Herättyämme makoisten unien jälkeen ja syötyämme reilun aamiaisen suuntasimme jälleen kohti Cadaver Exquisit –koulutuspaikkaamme. Perillä meitä odottikin viisi innokasta kurssilaista kouluttajamme Martan lisäksi. Päästyämme pöydän ääreen esittelimme toisillemme kotitehtäviemme tuotokset. Sitten ohjaajamme Marta jatkoi luennolla ihmisen perustarpeista ja syistä miksi ihmiset matkustavat ja mitä he matkoiltaan hakevat. Olemmeko arjessa niin kiireisiä, että elämme jonkinlaisessa virtuaalitodellisuudessa? Onko meillä aikaa tehdä niitä asioita, joita haluaisimme vai suoritammeko arkea yhteiskunnan ja ympäristön aiheuttamien paineiden vuoksi? Lähdemmekö lomamatkalle paetaksemme tätä virtuaaliarkea? Tämän jälkeen aloimme pohtia aikaa ja ympäristön merkitystä hyvinvoinnin kannalta. Teorian mukaan terveellisen päivän ajankäyttö koostuu uni-, liikunta-, keskittymis-, yhteys-, leikki-, rentoutumis- ja reflektointiajasta. Mitenköhän meidän kaikkien ajankäyttö päivän aikana jakautuu noiden osien välille?

Katalonialaista lifestyleä havannoitiin Arc de Triomfilla.

Marta Mandolini roolissaan.

Aamun teoriatunnin jälkeen lähdimme liikkeelle. Hyppäsimme metroon, jolla huristelimme kaupungin toisella puolella sijaitsevaan Parc de la Ciutadella –puistoon. Puistossa saimme haastavan tehtävän. Meidän tuli tutustua alueeseen 20 minuutin ajan käyttäen hyväksi kaikkia aistejamme; haistellen, kuunnellen, katsoen, koskettaen ja hengittäen. Ei ollutkaan niin helppoa miltä kuulostaa, mutta antoi uuden perspektiivin siihen mitä kaikkea ympäristöstä voi kokea. Seuraava tehtävä tehtiin kahdessa ryhmässä. Ryhmän piti luoda tarina puistosta käyttäen hyväksi edellisenä iltana muovailtuja maskotteja. Akin ryhmän tarinasta tulikin valmis käsikirjoitus lohikäärmeseikkailulle kun taas Ernon ryhmän tarina liittyi enemmän ystävyyssuhteisiin. Tehtävä oli molempien ryhmien mielestä erittäin hauska sekä käyttökelpoinen opetuksessa ja oppimisessa. 

Chappy kavereineen lohikäärmettä etsimässä.

Mitähän siellä jalkojen välissä onkaan?

Puppy, Bibi, Alex ja Lizzy tietenkin!

Lounaan, jonka muuten Erno söi eri ravintolassa kuin muut, jälkeen siirryimme metrolla Barcelonan ostoskaduille La Ramblalle ja Passeige de Grazialle. Saimme paikalliselta oppaalta kuulla paikallisista tavoista kävelymme lomassa. Etenimme tosin hitaasti koska etenkin kurssimme naispuoliset osallistujat halusivat vierailla useissa kaupoissa matkan varrella Akin ja Ernon keskittyessä pääasiassa kaupungin historiaan ja kulttuuriin… Päätimme kävelyn Passeige de Grazialle Casa Batlló –rakennuksen kohdalle. Kyseinen rakennus muistuttaa enemmän saduissa kuvattuja rakennuksia kuin normaaleja kaupunkirakennuksia ja edustaa katalonialaisen modernismin tyylisuuntaa. Tämän jälkeen ummikot suuntasivat vielä väliin jääneille ostoksille muun ryhmän lähtiessä hotelleilleen lepäämään. Tätä kirjoittaessa mieleen juolahtaa vain kysymys siitä, että mitähän se huominen mahtaa tuoda tullessaan? 

Katalonialaista modernismia Antonio Gaudin tapaan.

Hola! Experimental Barcelona! - Ummikot ensimmäistä päivää Epsanjassa

Hämeenlinnan Lyseon lukion opettajat Erno Tossavainen ja Aki Kontturi osallistuvat Europass kurssille “Experimental Barcelona: Experimental travel for creative education, tourism and wellbeing”. Kurssilaisten keskeisenä tavoitteena on saada, löytää ja kehittää uusia ideoita ja menetelmiä oppilaitoksemme yrittäjyyskurssien suunnitteluun ja toteutukseen.

Näinhän se menee!

Ensimmäisenä matkapäivänä majoituimme huoneistohotelliin ja tutustuimme lähiympäristöön tallaamalla aurinkoisia katuja. Illalla lähdimme seuraamaan paikallisen jalkapallojoukkueen, FC Barcelonan sekä hieman etelämpänä sijaitsevan Valencian itsehallintoalueen ylpeyden, Valencia CF:n välistä jalkapallo-ottelua Kaurialan kenttää hieman isommalla Camp Nou-stadionilla. Espanjassa jalkapallo taitaa olla enemmän kuin peli: se on elämäntapa, osa paikallista kulttuuria ja ilmiselvästi myös merkittävä taloudellinen tuote. 

22 pelimiestä kentällä, 98 000 pelimiestä ja -naista  kentän laidalla. Tarjolla elämyksiä. 

Tänään maanantaina kurssimme alkoi esittelyillä ja tutustumisella muihin kurssilaisiin sekä kurssiviikon ohjelmaan. Ohjaajanamme toimiva Marta Mandolini inspiroi meitä kurssilaisia ajattelemaan matkailua ja turismia kokonaisvaltaisesti. Matkailu tulisi nähdä kokonaisuutena suunnittelusta paluuseen myös ihmistä muuttavana oppimisprosessina. Ihmisillä on erilaisia syitä lähteä matkalle, mutta se millaisen kokemuksen matkalta saa riippuu mm. matkaajan avarakatseisuudesta, ennakkoluulottomuudesta ja kyvystä havainnoida ympäristöä. 

Aki ja muita kurssilaisia tauolla.

Aki ja muita kurssilaisia pohtimassa matkan tarkoitusta. Työskentelyä ohjaamassa kouluttajamme Martta Mandolini (3. vasemmalta).