Hands on!

Yksi mielenkiintoisimmasta tutustumiskohteista ulkomailla (työmatkalla) ollessa on koulu. On aina hauska päästä katsomaan itse koulurakennusta, aistimaan tunnelmaa ja keskustelemaan opettajien ja oppilaitten kanssa. Perjantaiaamuna suuntasimme Osnovna Sola Dragomeljin kouluun hieman Ljubljanan ulkopuolelle. Siellä vierailimme kahdella neljännen luokan tunnilla ja tapasimme opettajan, joka pitää molemmille luokille kerran viikossa de Bono -tunnin.

Paitsi opettajan kokemuksia, saimme kysellä oppilailta, mitä mieltä he näistä tunneista ovat. Opettajan kertoman mukaan lapset nauttivat de Bono -tunneista, mutta alussa ongelmana on se, että he ovat tottuneet saamaan asiat valmiiksi pureskeltuina – aika tutulta kuulostaa :) Ajattelu oli aluksi vaikeaa, mutta lapset ovat saaneet lisää itseluottamusta.

 

Lapset itse olivat sitä mieltä, että he ovat oppineet käyttämään työkaluja esimerkiksi tavoitteita asettaessaan ja myös fokusoimaan tekemistään ja ajatteluaan. He olivat myös sitä mieltä, että näiden taitojen oppimisesta tulee olemaan heille hyötyä aikuisena, mikä tekee elämästä helpompaa. Lisäksi työkalujen käyttö auttaa heitä ajattelemaan nopeammin. Kaiken kaikkiaan lapset tuntuivat pitävän näitä tunteja todella mukavina ja antoisina.

Kouluvierailun jälkeen kurssin viimeiset tunnit käytettiin vielä yhden työkalun oppimiseen: Concequences and Sequenses (C&S). Käsillä olevaa asiaa lähdettiin tutkimaan lyhyen (0-1 v), pidemmän (1-5 v), keskipitkän (5-25v) ja pitkän (yli 25 v) aikavälin vaikutuksista käsin. Jos siis nyt päätettäisiin, että 12 vuotiaat saavat halutessaan lopettaa koulun ja mennä töihin, mietittäisiin millaisia vaikutuksia tällä milläkin aikavälillä olisi. Asiaa tarkasteltaisiin eri näkökulmista kuten oppilaan, koulun sekä yhteiskunnan ja ensin myönteisestä ja sitten kielteisestä näkökulmasta (C&S, OPV ja PMI).

Ennen todistusten jakoa upea kouluttajamme Nastja Muleva antoi meille pähkinänkuoressa vinkkejä työkalujen käyttöönottoon. Tärkeintä on ryhtyä hommiin ”hands on”. Nastja painotti useaan otteeseen kurssin aikana, että ajattelu on taito, joka on opittavissa aivan niin kuin mikä muukin taito tahansa. Tällä taidolla ei ole mitään tekemistä ihmisen älykkyysosamäärän kanssa ja se kehittyy harjoittelun myötä.

Aikamoisen työkalupakin saimme mukaamme. Kouluttaja oli erinomainen, kurssilaisten ryhmähenki kantoi yli epätoivon hetkien ja uusia ystävyyssuhteita luotiin. Tästä on hyvä jatkaa omienkin ajattelutaitojen kehittämistä. Slovenia kiittää ja kuittaa ja lentää illaksi kotiin.

500 steps....and more!

Keskiviikkoiltapäivä ja ilta oli varattu matkailulle. Pilvien painuessa alemmas ja alemmas ja sateen jo lähes tiivistyessä pisaroiksi matkasimme Bled-järvelle ja siitä edelleen Bohinj järvelle ja Savican vesiputoukselle, jonka juurelle nousu vaati melkoista kuntoa. Askelmia oli yli 500. Voi vain kuvitella, kuinka komea Alppimaisema meitä olisi tervehtinyt, jos pilvet olisivat väistyneet.

Koska olemme ajattelutaitojen kurssilla, ei matkaankaan voitu lähteä ilman tehtävää: kouluttajamme Nastja piirsi sekunnissa ilmapallon näköisen kuvion ja tehtäväksi tuli matkan aikana löytää 100 asiaa, joita se kuvasi. Tarkoituksena oli testata ajattelun rajoja - tulos ei ollut aivan toivottu, sillä pääsimme lukuun 47, vaikka aika villejäkin juttuja jo tuli, kuten liiskaantunut hiiri.

Lake Bohinj

Lake Bled ja de Bonon positiivinen tervehdys

Päivä päättyi yhteiseen illalliseen ravintolassa Ljubljanan ulkopuolella. Kotimatkalla bussissa oli aika hiljaista, kun kello kävi jo kahtatoista ja meillä aikuisilla oli jo nukkumaanmenoaika ohi.

Torstain opiskelu jatkui siitä, mihin keskiviikkona jäätiin eli kirjainyhdistelmään APC = alternatives, possibilities and choices. Meille opettajille on tyypillistä tietää oikea ja väärä vastaus, mutta nyt kaikki ideat olivat oikeita ja niitä pyydettiin vain lisää. What else? And more? Oli helppo huomata, että löytäminen vaatii työtä. Menetelmä sopii myös syiden löytämiseen: miksi tytöt valitsevat harvoin teknillisen koulun: give me explanations! Kun pystyt keksimään riittävästi selityksiä, löytyvät myös ratkaisut.

Ideoimisessa ajatukset lähtevät usein kiertämään samaa kehää. Ota siihen avuksi sattuma (random input). Meille annettiin haasteeksi miettiä, miten kertoisit kurssista ensi viikoilla kollegoillesi. Yksinkertaista, mutta entä jos kertomus pitääkin rakentaa sattuman kautta valitun kuvan avulla? Avainsana 'tulitikku' oli alkupiste, jonka avulla oppimamme tuli kertoa. Melkoisia tarinoita syntyi, odottakaa vaan kollegat, täällä ollaan aivan liekeissä :)

Sattumalla voit luoda uusia ideoita, kun olet kokonaan uudessa tilanteessa, ja tarvitset alkupisteen tai ajattelu kiertää samaa vanhaa kehää tai kun idean pitää syntyä hetkessä. Eikä näitä tilanteita tarvitse omasta työstään kovin kauaa miettiä.

FIP = First Important Priorities oli päivän viimeinen metodi. Käytännössä se tarkoittaa, että nyt on tärkeintä mennä syömään!

Punnitse ja säästä!

Punnitse ajattelusi, kun suunnittelet mitä tahansa. Mieti, unohditko jotain. Tarkista, jäikö jotain pois. Onko asioita, jotka ovat niin itsestäänselvää, ettet ota niitä huomioon suunnitelmissa?

Näistä kysymyksistä syntyy CAF-työkalu, consider all factors!

Työstämme kahden puolalaisen ja yhden turkkilaisen opettajan kanssa projektia, jonka tavoitteen on vähentää opiskelijoiden stressiä. Aamupalapöydässä juteltiin kahden kesken, ettei tästä kyllä mitään tule, kun on niin vaikea aihe... Kun projektia jatkettiin CAF-metodilla, olikin työskentely kerrassaan erilaista. Kuinka voikaan uusi tapa ajatella nostaa niin monta uutta ideaa! Hienointa oli ilman muuta, kun samaan lausetta kirjoitettiin kolmen eri kansallisuutta olevan ihmisen voimin. Puhuimme samaa kieltä, monessa suhteessa. We're so excited :)

Ja säästä - aikaasi ja rahojasi. Kun punnitset kaikki tekijät, et maksa virheistä!

Päivän toinen työkalu oli OPV - other people's view. Vanha viisaus on, että kun perhonen heilauttaa siipeään, se synnyttää myrskyn. Aivan näin syväluotaavaa vaikutusta ei projektimme tarvinnut, vaikka saimmekin kolmannen posterin täyteen opiskelijoiden, opettajien, ohjaajien ja perheiden ajatuksia, kun astuimme ajattelemaan asioita toisen ihmisen roolissa.

Koska kurssin yhtenä tavoitteena on verkostoitua muiden eurooppalaisten opettajien kanssa on koulutuksenjärjestäjämme Skulpina Primera järjestänyt meille myös yhteistä vapaa-ajan ohjelmaa. Eilen illalla pääsimme tutsumaan Ljubljanaan erilaisten tehtävien tiimoilta.
 

Tehtävistä suoriutuminen edellytti rohkeaa kontaktin ottamista paikallisiin, sillä jouduimme mm. opettelemaan miten sanoa sloveniaksi "Slovenia on maailman kaunein maa!" sekä selvittämään mitä erikoista on paikallisessa makkarassa. Tässä verkkoon jäänyt naishenkilö oli varmaankin opettaja ammatiltaan, niin innostuneesti hän alkoi selittää meille slovenian kielen kieliopin saloja. kaiken kaikkiaan paikalliset ihmiset ovat äärimmäisen sydämellisiä ja heillä on erinomainen englannin kielen taito.

Päivän päätteksi pääsimme vielä herkkupöytien ääreen maistelemaan monenlaisia slovenialaisia herkkuja. Päivä oli pitkä, mutta antoisa ja jos se jotain säästi, niin ei ainakaan jalkoja.

Luulitko osaavasi ajatella?

Hämeenlinnan lyseon lukion opettajien seikkailut maailmalla jatkuvat. Tämän viikon sankarittaret ovat Anne-Mari ja Pieta, jotka osallistuvat "Teaching creativity in schools, inspired by Edward de Bono" -kurssille Ljubljanassa Sloveniassa.

Kurssi alkoi täydellä teholla, ajateltavaa riitti koko päiväksi, varsinkin, kun piti alkuun tottua englanniksi työskentelyyn. Kurssilla on 14 osallistujaa seitsemästä eri maasta, joten jään murtaminen oli paikallaan (saatiin selvästi pari hyvää ideaa työskentelyn aloittamiseen). Jokainen organisaatio sai tehtäväkseen esitellä itsensä ja koulunsa posterin avulla. Hieno tuli!

Kurssin aiheena on luovuuden ja ajattelun opettaminen koulussa Edward de Bonon oppeja noudatellen. Sloveniassa opettajat ovat Euroopan koulutetuimpia ajattelun opettamiseen. Vaikka koulussamme käytetään paljon ideariihiä ja luovuutta, saimme jo ensimmäisenä päivänä oppia uusia lähestymistapoja ajatteluun.

Esimerkiksi väite, että teini-ikäisen pitäisi maksaa euro jokaisesta tunnista, jonka hän katsoo televisiota tai käyttää tietokonetta kotona: Kerää ympärillesi ryhmä, jossa jokainen yksinään kirjaa 7 positiivista ajatusta väitteestä. Kerätkää ne yhteen. Aikaa 3 + 3 minuuttia.
Kirjatkaa sitten 7 negatiivista asiaa samasta aiheesta. Kerätkää ne yhteen. Taas 3 + 3 minuuttia.
Mitä mielenkiintoista tästä nousee ja mihin ajatus voisi johtaa? Mieti ensin yksin, sitten porukalla.

Mikä oli esimerkin tavoite, maali? Kun yhdessä mietitään samanaikaisesti asioita samasta näkökulmasta (joko positiivisesta tai negatiivisesta), ei voi syntyä vastakkainasettelua :)

Iltapäivän päätteeksi ryhdyimme vielä miettimään omaa "projektia". Ensin keräsimme sanoja aiheista mitä näet ympärilläsi, minkä tekemisestä nautit, missä olemisesta nautit. Sitten ryhmän liideri valitsi jokaisesta ryhmästä yhden sanan, joiden ympärille ryhmä alkoi kehittää "projekti-ideaa". Meidän sanamme olivat people-relaxing-mountains. Loppuviikosta saamme sitten tietää millaisen projekti-idean kanssa täältä tullaan kotiin, kunhan sitä kehitellään tulevina päivinä uusien työkalujen avulla.

Mielenkiinnolla uusiin päiviin! Uskomme, että näitä juttuja tullaan hyödyntämään ainakin 24h-leireillä, opekokouksissa ja tiimijaksossa.